Ensimmäiset päivät / Los primeros días en Uruguay

Tällä hetkellä kirjoittelen jo mun uudessa kotipaikassani Melossa. Viimeset päivät on ollut täynnä tekemistä ja univajetta on kertynyt aivan liikaa.

Kaikki lentomatkat sujuivat ihan hyvin. Pariisista Rio de Janeiroon lennolla hukkasin mun kengät, jotka kummiskin onneksi löytyi lennon lopussa. Mulla ei ole mitään käsitystä, että miten on mahdollista hukata kenkänsä lentokoneeseen, mutta näköjään mä osaan senkin tehdä.😂 En nukkunut kauheasti milläkään lennolla, joten samoilla silmillä mentiin seuraava päivä.

Montevideon lentokentälle saavuttaessa meitä eli minua ja Kajsaa oli vastassa yksi AFS:n vapaaehtoinen. Odotettiin vielä yksi latvialainen poika mukaan, joka kuulemma oli tullut jo Pariisista asti samoilla lennoilla kuin me, mutta me ei tiedetty sitä. Käytiin siinä mäkkärissä syömässä ja lähdettiin autoilla hotellille. Hotellilla meillä oli vähän vapaa-aikaa hotellihuoneissa ja sitten kokoonnuttiin koko vaihtariporukan ja vapaaehtoisten kanssa ja juteltiin ja pelailtiin loppuilta. Nukkumaan päästiin vasta 23:30, joten tähän mennessä olin valvonut jo 34 tuntia putkeen ja uni tuli aika nopeasti.

Perjantaina herätys oli jo kuudelta ja 6:30 lähdettiin kohti terveysasemaa, jossa tehtiin terveystarkastukset oleskelulupaa varten. Siitä aamupalalle ja huoneisiin pakkaamaan tavarat. Hotellin aulassa odoteltiin parisen tuntia, että kaikki ne keitä host-perheet tulevat hakemaan on haettu. Puoli kolmelta lähti sitten bussi Montevideosta kohti Meloa. Meloon meitä lähti mun lisäksi viisi muuta vaihtaria eli aika paljon verrattuna siihen kuinka pieni Melo on.

Vastaanotto perillä oli ihana! Host-perheen lisäksi mukana vastassa oli monia host-siskon kavereitakin. Mentiin kaikki bussiasemalta suoraan tänne host-perheelle ja kävin myös tervehtimässä tämän host-äidin vanhempia, ketkä asuvat heti tässä naapurissa. Siinä sitten jutustellessa menikin koko ilta. Vähän myöhemmin, kun kaikki oli jo lähtenyt niin annoin vielä kasan tuliaisia host-perheelle. Fazerin suklaasta ne piti todella paljon, salmiakki jakoi vähän puolia ja muumitavarat teki kauppansa.

Eilen oli Uruguayn itsenäisyyspäivä, joten mentiin katsomaan jotain paraatia keskustaan. Host-vanhemmat esitteli kaupunkia ja näyttivät tulevan koulun. Vaikka tämä paikka on aika pieni, niin ainakin täältä löytyy melkeimpä kaikki mitä tarvitsee. Tänään käytiin vielä pyörillä tutustumassa Meloon ja sain maistella uruguaylaisia ruokia.

Mulla alkaa koulu tiistaina, joten huomenna saan vielä nukkua pitkään.

- Lotta

Today

Nyt lähtöön lasketaan enää tunteja eikä päiviä!

Nopeasti tämä lähtöpäivä tulikin vastaan. Tämä ja edellinen viikko on ollut todella kiireisiä, kun on pitänyt viime hetken juttuja ostella ja ihmisiä hyvästellä. Jännitystä en ole ainakaan vielä kauheasti huomannut, mutta stressiä on ollut senkin edestä.

Pieni läksiäisillallinen

Kävin eilen viimesissä treeneissä, joka ei ollut mikään parhain idea, koska paikat tuli aivan jumiin. Kaiken lisäksi tulin yöllä vielä kipeäksi varmaankin koko yön avoinna olleen ikkunan takia. Nyt sitten on kiva lentää kipeän kurkun ja tukkoisen nenän kanssa. Buranaa ja kurkkupastilleja naamaan niin enköhän selviä matkasta.

Pakkailua

Vaatteet ja muut jutut on saatu laukkuihin ja painon kanssa mennään ihan rajoilla. Onneksi aloitin pakkauksen pari päivää aikaisemmin etten kaikkea jättänyt viimeiseen iltaan.

Saatiin sähköpostiin viestiä Uruguayhin saapumisesta ja miten päästään isäntäperheisiin. Torstaina puolilta päivin, kun saavumme Montevideoon AFS:n työntekijät tulee hakee meidät hostelliin ja loppupäivä onkin sitten vapaata. Perjantaina meidän pitää käydä terveystarkastuksessa, joka tarvitaan oleskelulupaa varten. Illalla päästään lähtemään jo isäntäperheisiin. Jos isäntäperhe ei tule hakemaan Montevideosta, joudut matkustamaan vielä bussilla omaan kotipaikkaan. Mulla tämä tarkoittaa vielä päälle viiden tunnin matkustusta, koska host-vanhemmat eivät pääse töiden takia hakemaan minua niin pitkältä. Onneksi siinä on kokonainen viikonloppu aikaa levätä.

Heippa Suomi näin vuodeksi!

- Lotta

Loma jatkuu

Koulut alkoi, mutta mä jäin vielä lomailemaan! Varsinkin viime viikkoina alkoi jo kuulumaan jokasesta suunnasta miten ei odota innolla sitä ihanaa koulustressiä minkä lukio saa aikaan. Onneksi itselläni karu totuus tulee vastaan vasta sitten ensi vuoden syksyllä, kun alotan toisen lukiovuoden muista yhden vuoden perässä. Mutta eipäs huolehdita siitä vielä! Pitää sitä koulua käydä myös siellä päälle 12000km päässäkin ja vielä espanjaksi.

Oon tylsistyneenä ehtinyt väsätä itselleni tavoitelistan, mitä kaikkea haluaisin ehtiä tehdä vaihtovuoteni aikana. Yhden kohdan voin paljastaa, joka on, että pystyisin lukemaan yhden kirjan espanjaksi. Ehkä siellä vaihtovuoden lopussa voin yrittää täyttää tämän kohdan, jos sitä kielitaitoa kertyisi siihen mennessä tarpeeksi.

Sain myös tilattua vihdoin Suomen lipun, joka lähtee mun mukaan Uruguayhin edustamaan Suomea! Host-äidin ja -siskon kanssa ollaan vaihettu whatsapp-viestien kieli sujuvasti englannista espanjaksi. Tämän takia googlekääntäjä onkin ollut ylikulutuksessa. Ymmärrän aika helposti jo heidän lähettämät viestit, mutta omassa kirjoittamisessa on kyllä aika paljon parantamisen varaa. Kopioin välillä vain suoraan googlekääntäjän antaman lauseen, koska en keksi itse mitään parempaa. Mutta jos he ymmärtävät mun laittaman viestin kaikilla niillä kielioppivirheillä ja väärillä sananvalinnoilla, niin olen onnistunut!

Lähtöön on enää todella vähän aikaa, 11 päivää!! En voisi olla ilosempi, että pääsen oikeasti lähtemään eikä tää ookkaan enää mikään kaukana siintävä unelma. Hehkutin vielä edellisessä postauksessa miten ei ole vielä alkanut yhtään jännittämään. Eilen se sitten iski, kun puhuin kaverin kanssa kännykässä ja keskusteltiin siitä miten hänellä on koulu alkanut ja mitä kaikkee ihmiset on suunnittelemassa kakkosvuodelle. Siinä hetkessä se jotenkin iski tajuntaan, että enhän mä ole täällä silloin kun kaikki tuo tapahtuu. Vähän tuli haikee fiilis siinä vaiheessa, mutta vaikka jäisin paitsi joistain asioista Suomessa niin uskon, että pääsen Uruguayssa kokemaan paljon uusia ja jännittäviä asioita mitä en Suomessa pystyisi kokemaan.

Kävin tekemässä myös instagramiin itselleni vaihtotilin, johon päivittelen ehkä enemmän sitten arkipäivän asioita. Käykääpä seuraamassa myös sitä!! --> @lottauruguayssa

- Lotta

Tres semanas - 3 viikkoa

Tasan kolmen viikon päästä vietän viimeistä päivääni pitkään aikaan Suomessa. Iltapäivällä lentokone lähtee suuntaamaan kohti Pariisia ja näen viimeisen vilauksen Suomesta. Kaikenlaista oon ehtinyt jo valmistella, mutta vielä on todella paljon asioita mitä pitäisi ehtiä tehdä.

Vielä ehtii rentoutua.

Oon ehtinyt tehdä jo muuttoilmoituksen maistraattiin ja Kelalle, uusimassa Visa Electronin ja käydä ottamassa rinnakkaiskortin, jos Electron ei jostain syystä toimi Uruguayssa. Tuliaisia pitäisi käydä vielä ostelemassa ja pakkauslistaa alotella tekemään. Isäntäperheeltäkin pitäisi kysellä vielä vähän käytännön juttuja. Espanjan opiskeluakin pitäisi harkita näin 2kk kesäloman jälkeen, jolloin en saanut espanjan kirjaa kertaakaan edes auki. Läksiäisistä mun ei tarvitse onneksi stressata, koska sellaisia en ajatellut pitää. Mun kaverit asuu niin eri puolilla Suomea, että en millään saisi heitä kaikkia samaan paikkaan samaan aikaan. Ehkä pienet illanistujaiset täällä etelässä asuville saatan pitää, jos motivaatiota riittää.

Vaeltamassa Pyhätunturissa

Oon käynyt sähköpostiin lähetetyt valmennusmateriaalit läpi ja tarkemmat lentoaikataulut tuli postissa. Lennetään kaikki lennot Air Francella ja lennot menee näin:

Helsinki - Helsinki - Vantaa (19:30) --> Pariisi - Charles de Gaulle (21:35)
Pariisi - Charles de Gaulle (23:40) --> Rio de Janeiro - Galeao (05:45)
Rio de Janeiro - Galeao (08:55) --> Montevideo - Carrasco (12:05)

Onneksi vaihtoajat ovan sen verran pitkiä ettei tarvitse stressata ehtiikö koneeseen ajoissa. Päälle 24h sitä matkustusta yhteensä tulee, kun Helsinki-Vantaan lentokentällä pitää olla jo 17:30. Vielä ei ole tullut mitään tietoa, että millä matkustan sitten Montevideosta Meloon, mutta eiköhän se selvii sitten paikan päällä.

Jostain syystä mua ei ole vielkään alkanut jännittämään lähtö. Vaikka mulla isäntäperhe on ja oon jutellut heidän kanssaan jo aika paljon, lähtö ei vielä tunnu todelliselta. Oon ehtinyt jopa jutella yhden mun tulevan luokkalaisen kanssa ja hän jo vakuutteli, että pääsen maailman parhaaseen luokkaan. Muissa vaihtariblogeissa tässä vaiheessa ollaan kirjoteltu kuinka paljon lähtö jännittää ja miten pystyy selvitä ilman perhettä ja kavereita. Musta tuntuu, että mulla ei ole tullut tuollaista fiilistä vielä, koska oon tottunut olemaan niin paljon erossa perheestä ja kavereista. Oon ehtinyt asumaan 9.-luokan yksin Nilsiässä ja matkustellut alppihiihtoleireille Itävaltaan pelkän valmennusporukan kanssa. Kaverit asustaa ympäri Suomea, joten heidänkin kanssa olen eniten tekemisissä kännykän kautta. Ehkä se lähempänä lähtöpäivää alkaa sitten realisoitumaan, että pitkäksi aikaa tässä ollaan lähdössä pois.


Näihin tunnelmiin ja fiiliksiin, 21 päivää lähtöön!

- Lotta