Kevätloma

Viime postauksessa kerroinkin, että alkoi tälläinen viikon mittainen miniloma. En kauheesti mitään tässä ehtinyt tehdä paitsi yrittää nukkua tarpeeksi ja katsoa netflixiä. Futistreeneissäkään en ole pystynyt käydä sunnuntain turnauksen jäljiltä. Miten on mahdollista että sekä nilkka että polvi samasta jalasta on niin huonossa kunnossa ettei jalalla pysty enää astumaan. No nyt tuli ainakin vastaan se ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen vaihtovuodella. Kyllä tästä selviää, mutta ärsyttää vähän että miksi juuri nyt pitää vääntyä nilkat ja vanhat polvivammat alkaa vaivaamaan.

Mikään ei estä laatuaikaa host-perheen kanssa.

En nyt ihan koko lomaa kummiskaan makoillut niin kerrotaanpa niistä vähäisistä jutuista mitä tein. Loman ensimmäisenä päivänä lauantaina kävin katsomassa kahden futiskaverin kanssa futispeliä viereisellä stadionilla. Mukava olisi ollut tietää että, jos Uruguayssa haluaa esim. mennä katsomaan futispeliä niin tarvitset henkilökortin mukaan. Tietenkään mulla ei sellaista ollut mukana niin host-äidin piti tuoda mulle passi kotoolta ja vasta sitten päästettiin stadionille sisään. Kaikesta säheltämisestä huolimatta oli hauskaa ja vietettiinkin sitten loppupäiväkin yhdessä.

Sunnuntaina meillä oli futisturnaus, jossa ei tällä kertaa onnistunu oikein mikään. Sen jälkeen olin periaatteessa vuodelevossa tämän oikean jalan takia pari päivää. En kuitenkaan onnistunut tylsistyttää itseäni, koska mestareiden liiga alkoi vihdoinkin, joten nenä kiinni telkkarissa olin pari päivää.

Loppulomasta hengailin pariinkin otteeseen muiden vaihtareiden kanssa. Keskiviikkona kierreltiin Lucien kanssa vähän tätä paikkaa ja Lucie vähän opasti missä on mitkäkin paikat. Mistä löytyy parhaimmat kahvilat ja kaupat ja vähän sensellaista. Lucie siis on saapunut jo helmikuussa tänne ja nyt on enää vähän päälle 3kk hänen lähtöönsä. Loppuillasta istuskeltiin puistossa, syötiin ja juotiin matea. Tälläistä perus uruguaylaista illanviettoa, jos ei bileitä mistään löydy.

Vähän maten juomisesta tähän väliin. Tämä oli siis vasta mun toinen kerta, kun kyseistä juomaa maistoin. Ensimmäisellä kerralla päädyin melkein sylkäsemään nesteet ulos, koska ei mistään parhaimmasta päästä se maku ollut. Tällä kertaa pakotin sitten juomaan itseni sitä ja lopputulokseksi siitä tuli se, että nyt juon melkeimpä päivittäin matea ja en voisi kuvitellakkaan mitään parempaa kuin puistossa istuskelu ja maten juonti.

Mate, mun uusi rakkaus <3

Lauantaina tavattiin parin vaihtarin ja vapaaehtoisen kanssa ja istuttiin alas juomaan matea ja juttelemaan. Myöhemmin lähdettiin kiertelemään yhtä puistoa/eläintarhaa. En oikein tiedä millä nimellä kutsua sitä, mutta siis aivan uskomaton paikka. Eläimiä löytyy sekä vapaana luonnosta että myös aitauksista ja häkeistä. Vihreyttä riittää jokaseen silmäkulmaan ja auringonlaskun aikaan tämä kaikki näyttää vielä tuplasti paremmalta.

😍

Nämä on näitä edustuskuvia

Kaksi kertaa ehdittiin myös host-perheen kanssa käydä Brasilian puolella. Ensimmäisellä kerralla vain tankattiin auto ja käytiin ruokakaupassa. Varsinkin täällä Melossa on aika yleistä, että pari kertaa kuukaudessa käydään Brasilian puolella, koska sillä puolella rajaa bensa ja ruoka on halvempaa. Toisella kerralla, sunnuntaina tarkemmin, käytiin syömässä lounasta siellä. Mulla olisi pitänyt olla sunnuntaina futisturnaus, mutta se jouduttiin perumaan, koska sää täällä oli aivan kamala. Voitte päätellä siitä millainen keli täällä oli, että nyt maanantaina joen vedenpinta oli noussut 5 metriä ja peittänyt koko futiskentän vedellä.

Iltaisin pelailtiin aina korttipelejä ja katottiin elokuvia. Ja tietenkin syötiin. En ole varmaan vielä kertaakaan tänne hehkuttanut miten hyvää uruguaylainen ruoka on. Se on oikeasti taivas. Minut ollaan yleensä aina tunnettu todella nirsona ihmisenä ruokaa kohtaan, mutta täällä mulle on tullut nyt kuukauden aikana vain yksi ruoka mitä en ole voinut sietää. En ole kyllä ihan varma onko tämä hyvä asia, koska saatan hyvinkin tykätä ehkä vähän liiankin paljon täkäläisestä ruuasta.

Nyt palattiin kuitenkin takaisin koulunpenkille ja normaaliin arkirytmiin. Juhlimisen aihetta kuitenkin löytyy jo loppuviikosta sillä pääsen juhlimaan mun omia synttäreitä sekä mun host-äidin. Mukava viikonloppu tulossa!

- Lotta

Koulun alku & harrastukset

Meillä alkoi nyt yhden viikon kestävä kevätloma, joten ehkä nyt olisi aika kirjoittaa mitä kaikkea tässä on tapahtunut kuluneiden viimeisten viikkojen aikana.

Emilia (host-sisko), Camila (hänen kaveri) + minä

Päälle kaksi viikkoa ehdin olla koulussa ja kaikki on sujunut siellä ihan mallikkaasti. En vieläkään kyllä ole tajunnut tunneilla yhtään mitään, mutta onneksi ainakin joku mulle kääntää englanniksi mistä puhutaan. En oikein tunneilla tee muuta kun yritän kääntää muistiinpanoja tai sitten jos en sitä jaksa tehdä niin kuuntelen musiikkia.

Luokka on tosi mukava ja koska se on todella pieni niin kaikki on kavereita kaikkien kanssa. Käyn siis yksityiskoulua niin sen takia ihmismäärä ei päätä huimaa. En vielä voi sanoa, että olisin saanut kavereita mun luokalta, mutta kyllä sieltä aina joku löytyy kenen kanssa vietän välitunnit.

Parissa bileissä olen ehtinyt käydä jo täällä luokkalaisten kanssa.

Aloitin myös harrastaa täällä lentopalloa samassa joukkueessa missä mun host-sisko on. Vaikka mun taidoista ei voi ihan vielä kehuskella niin kyllä siellä on pärjätty ihan mukavasti. Meillä on onneksi vain maanantaisin ja perjantaisin treenit niin ei vie edes paljoa aikaa.

Piknik täällä keväisessä Melossa <3 

Viime viikolla päätin myös herätellä vähän mun futistaitojanikin ja menin käymään yhden joukkueen treeneissä. No, viikonloppuun mennessä mulle oltiikin hankittu jo treenipaita ja ihan kustomoitu peliasu, jota pääsinkin käyttämään sunnuntain turnauksessa. Pienet paineet tuli pelien suhteen, kun yhdissä treeneissä mulle kävi juttelemassa ihan koko seuran pääjehu ja kertoi kuinka kiitollisia he ovat, että olen valinnut tämän seuran ja nimitti minut oikein joukkueen tähtipelaajaksi. Ei paineita, ei paineita...

Huomaatteko hienot Uruguayn ja Suomen liput selässä?

Turnaus meni kuitenkin hyvin ja lopputuloksena päädyttiin korkeimmalle pallille. Minäkin puolustajana pääsin pari maalia vastustajan verkkoon laittamaan. Ensin puskumaali kulmasta ja finaalissa sitten vielä rankuista ratkasumaali.

Meillä on myös ehtinyt olla vaihtareitten kanssa vähän tekemistä. Meillä oli meidän survival orientation heti seuraavalla viikolla, kun saavuttiin tänne Meloon. Tavattiin siellä vapaaehtoisia, käytiin sääntöjä vähän läpi ja tutustuttiin toisiimme.

Käytiin myös yhtenä päivänä kaikki me vaihtarit syömässä ja mukaan tuli myös yksi toinen suomalainen vaihtari, joka oli vierailemassa täällä yhden toisen vaihtarin luona. He molemmat olivat siis saapuneet jo helmikuussa tänne Uruguayhin.

Kaikki on siis sujunut ihan hyvin tähän mennessä. Koti-ikävä ei ole vielä vaivannut, mutta kyllä vähän kaipaa jo sitä helpoutta että pystyy puhumaan mitä nyt mieleen sattuukaan. Täällä pysyttelen aika hiljaa ellei joku kysy multa jotain, koska vielä ujous ei ole antanut periksi vaan pysyttelee tiukasti kiinni siellä takaraivossa. Mutta pikku hiljaa... Ehkä vielä joku päivä mun ei tarvitse kysyä ainakin viisi kertaa toiselta mitä ne sanoo ja sitten vain nauraa, koska en vieläkään tajua.

Ihan näin lopetuksena muuten totean, että minä joka olen juuri ja juuri 160cm pitkä tunnen välillä itseni todella pitkäksi täällä näiden uruguaylaisten keskellä.

- Lotta

Ensimmäiset päivät / Los primeros días en Uruguay

Tällä hetkellä kirjoittelen jo mun uudessa kotipaikassani Melossa. Viimeset päivät on ollut täynnä tekemistä ja univajetta on kertynyt aivan liikaa.

Kaikki lentomatkat sujuivat ihan hyvin. Pariisista Rio de Janeiroon lennolla hukkasin mun kengät, jotka kummiskin onneksi löytyi lennon lopussa. Mulla ei ole mitään käsitystä, että miten on mahdollista hukata kenkänsä lentokoneeseen, mutta näköjään mä osaan senkin tehdä.😂 En nukkunut kauheasti milläkään lennolla, joten samoilla silmillä mentiin seuraava päivä.

Montevideon lentokentälle saavuttaessa meitä eli minua ja Kajsaa oli vastassa yksi AFS:n vapaaehtoinen. Odotettiin vielä yksi latvialainen poika mukaan, joka kuulemma oli tullut jo Pariisista asti samoilla lennoilla kuin me, mutta me ei tiedetty sitä. Käytiin siinä mäkkärissä syömässä ja lähdettiin autoilla hotellille. Hotellilla meillä oli vähän vapaa-aikaa hotellihuoneissa ja sitten kokoonnuttiin koko vaihtariporukan ja vapaaehtoisten kanssa ja juteltiin ja pelailtiin loppuilta. Nukkumaan päästiin vasta 23:30, joten tähän mennessä olin valvonut jo 34 tuntia putkeen ja uni tuli aika nopeasti.

Perjantaina herätys oli jo kuudelta ja 6:30 lähdettiin kohti terveysasemaa, jossa tehtiin terveystarkastukset oleskelulupaa varten. Siitä aamupalalle ja huoneisiin pakkaamaan tavarat. Hotellin aulassa odoteltiin parisen tuntia, että kaikki ne keitä host-perheet tulevat hakemaan on haettu. Puoli kolmelta lähti sitten bussi Montevideosta kohti Meloa. Meloon meitä lähti mun lisäksi viisi muuta vaihtaria eli aika paljon verrattuna siihen kuinka pieni Melo on.

Vastaanotto perillä oli ihana! Host-perheen lisäksi mukana vastassa oli monia host-siskon kavereitakin. Mentiin kaikki bussiasemalta suoraan tänne host-perheelle ja kävin myös tervehtimässä tämän host-äidin vanhempia, ketkä asuvat heti tässä naapurissa. Siinä sitten jutustellessa menikin koko ilta. Vähän myöhemmin, kun kaikki oli jo lähtenyt niin annoin vielä kasan tuliaisia host-perheelle. Fazerin suklaasta ne piti todella paljon, salmiakki jakoi vähän puolia ja muumitavarat teki kauppansa.

Eilen oli Uruguayn itsenäisyyspäivä, joten mentiin katsomaan jotain paraatia keskustaan. Host-vanhemmat esitteli kaupunkia ja näyttivät tulevan koulun. Vaikka tämä paikka on aika pieni, niin ainakin täältä löytyy melkeimpä kaikki mitä tarvitsee. Tänään käytiin vielä pyörillä tutustumassa Meloon ja sain maistella uruguaylaisia ruokia.

Mulla alkaa koulu tiistaina, joten huomenna saan vielä nukkua pitkään.

- Lotta

Today

Nyt lähtöön lasketaan enää tunteja eikä päiviä!

Nopeasti tämä lähtöpäivä tulikin vastaan. Tämä ja edellinen viikko on ollut todella kiireisiä, kun on pitänyt viime hetken juttuja ostella ja ihmisiä hyvästellä. Jännitystä en ole ainakaan vielä kauheasti huomannut, mutta stressiä on ollut senkin edestä.

Pieni läksiäisillallinen

Kävin eilen viimesissä treeneissä, joka ei ollut mikään parhain idea, koska paikat tuli aivan jumiin. Kaiken lisäksi tulin yöllä vielä kipeäksi varmaankin koko yön avoinna olleen ikkunan takia. Nyt sitten on kiva lentää kipeän kurkun ja tukkoisen nenän kanssa. Buranaa ja kurkkupastilleja naamaan niin enköhän selviä matkasta.

Pakkailua

Vaatteet ja muut jutut on saatu laukkuihin ja painon kanssa mennään ihan rajoilla. Onneksi aloitin pakkauksen pari päivää aikaisemmin etten kaikkea jättänyt viimeiseen iltaan.

Saatiin sähköpostiin viestiä Uruguayhin saapumisesta ja miten päästään isäntäperheisiin. Torstaina puolilta päivin, kun saavumme Montevideoon AFS:n työntekijät tulee hakee meidät hostelliin ja loppupäivä onkin sitten vapaata. Perjantaina meidän pitää käydä terveystarkastuksessa, joka tarvitaan oleskelulupaa varten. Illalla päästään lähtemään jo isäntäperheisiin. Jos isäntäperhe ei tule hakemaan Montevideosta, joudut matkustamaan vielä bussilla omaan kotipaikkaan. Mulla tämä tarkoittaa vielä päälle viiden tunnin matkustusta, koska host-vanhemmat eivät pääse töiden takia hakemaan minua niin pitkältä. Onneksi siinä on kokonainen viikonloppu aikaa levätä.

Heippa Suomi näin vuodeksi!

- Lotta

Loma jatkuu

Koulut alkoi, mutta mä jäin vielä lomailemaan! Varsinkin viime viikkoina alkoi jo kuulumaan jokasesta suunnasta miten ei odota innolla sitä ihanaa koulustressiä minkä lukio saa aikaan. Onneksi itselläni karu totuus tulee vastaan vasta sitten ensi vuoden syksyllä, kun alotan toisen lukiovuoden muista yhden vuoden perässä. Mutta eipäs huolehdita siitä vielä! Pitää sitä koulua käydä myös siellä päälle 12000km päässäkin ja vielä espanjaksi.

Oon tylsistyneenä ehtinyt väsätä itselleni tavoitelistan, mitä kaikkea haluaisin ehtiä tehdä vaihtovuoteni aikana. Yhden kohdan voin paljastaa, joka on, että pystyisin lukemaan yhden kirjan espanjaksi. Ehkä siellä vaihtovuoden lopussa voin yrittää täyttää tämän kohdan, jos sitä kielitaitoa kertyisi siihen mennessä tarpeeksi.

Sain myös tilattua vihdoin Suomen lipun, joka lähtee mun mukaan Uruguayhin edustamaan Suomea! Host-äidin ja -siskon kanssa ollaan vaihettu whatsapp-viestien kieli sujuvasti englannista espanjaksi. Tämän takia googlekääntäjä onkin ollut ylikulutuksessa. Ymmärrän aika helposti jo heidän lähettämät viestit, mutta omassa kirjoittamisessa on kyllä aika paljon parantamisen varaa. Kopioin välillä vain suoraan googlekääntäjän antaman lauseen, koska en keksi itse mitään parempaa. Mutta jos he ymmärtävät mun laittaman viestin kaikilla niillä kielioppivirheillä ja väärillä sananvalinnoilla, niin olen onnistunut!

Lähtöön on enää todella vähän aikaa, 11 päivää!! En voisi olla ilosempi, että pääsen oikeasti lähtemään eikä tää ookkaan enää mikään kaukana siintävä unelma. Hehkutin vielä edellisessä postauksessa miten ei ole vielä alkanut yhtään jännittämään. Eilen se sitten iski, kun puhuin kaverin kanssa kännykässä ja keskusteltiin siitä miten hänellä on koulu alkanut ja mitä kaikkee ihmiset on suunnittelemassa kakkosvuodelle. Siinä hetkessä se jotenkin iski tajuntaan, että enhän mä ole täällä silloin kun kaikki tuo tapahtuu. Vähän tuli haikee fiilis siinä vaiheessa, mutta vaikka jäisin paitsi joistain asioista Suomessa niin uskon, että pääsen Uruguayssa kokemaan paljon uusia ja jännittäviä asioita mitä en Suomessa pystyisi kokemaan.

Kävin tekemässä myös instagramiin itselleni vaihtotilin, johon päivittelen ehkä enemmän sitten arkipäivän asioita. Käykääpä seuraamassa myös sitä!! --> @lottauruguayssa

- Lotta

Tres semanas - 3 viikkoa

Tasan kolmen viikon päästä vietän viimeistä päivääni pitkään aikaan Suomessa. Iltapäivällä lentokone lähtee suuntaamaan kohti Pariisia ja näen viimeisen vilauksen Suomesta. Kaikenlaista oon ehtinyt jo valmistella, mutta vielä on todella paljon asioita mitä pitäisi ehtiä tehdä.

Vielä ehtii rentoutua.

Oon ehtinyt tehdä jo muuttoilmoituksen maistraattiin ja Kelalle, uusimassa Visa Electronin ja käydä ottamassa rinnakkaiskortin, jos Electron ei jostain syystä toimi Uruguayssa. Tuliaisia pitäisi käydä vielä ostelemassa ja pakkauslistaa alotella tekemään. Isäntäperheeltäkin pitäisi kysellä vielä vähän käytännön juttuja. Espanjan opiskeluakin pitäisi harkita näin 2kk kesäloman jälkeen, jolloin en saanut espanjan kirjaa kertaakaan edes auki. Läksiäisistä mun ei tarvitse onneksi stressata, koska sellaisia en ajatellut pitää. Mun kaverit asuu niin eri puolilla Suomea, että en millään saisi heitä kaikkia samaan paikkaan samaan aikaan. Ehkä pienet illanistujaiset täällä etelässä asuville saatan pitää, jos motivaatiota riittää.

Vaeltamassa Pyhätunturissa

Oon käynyt sähköpostiin lähetetyt valmennusmateriaalit läpi ja tarkemmat lentoaikataulut tuli postissa. Lennetään kaikki lennot Air Francella ja lennot menee näin:

Helsinki - Helsinki - Vantaa (19:30) --> Pariisi - Charles de Gaulle (21:35)
Pariisi - Charles de Gaulle (23:40) --> Rio de Janeiro - Galeao (05:45)
Rio de Janeiro - Galeao (08:55) --> Montevideo - Carrasco (12:05)

Onneksi vaihtoajat ovan sen verran pitkiä ettei tarvitse stressata ehtiikö koneeseen ajoissa. Päälle 24h sitä matkustusta yhteensä tulee, kun Helsinki-Vantaan lentokentällä pitää olla jo 17:30. Vielä ei ole tullut mitään tietoa, että millä matkustan sitten Montevideosta Meloon, mutta eiköhän se selvii sitten paikan päällä.

Jostain syystä mua ei ole vielkään alkanut jännittämään lähtö. Vaikka mulla isäntäperhe on ja oon jutellut heidän kanssaan jo aika paljon, lähtö ei vielä tunnu todelliselta. Oon ehtinyt jopa jutella yhden mun tulevan luokkalaisen kanssa ja hän jo vakuutteli, että pääsen maailman parhaaseen luokkaan. Muissa vaihtariblogeissa tässä vaiheessa ollaan kirjoteltu kuinka paljon lähtö jännittää ja miten pystyy selvitä ilman perhettä ja kavereita. Musta tuntuu, että mulla ei ole tullut tuollaista fiilistä vielä, koska oon tottunut olemaan niin paljon erossa perheestä ja kavereista. Oon ehtinyt asumaan 9.-luokan yksin Nilsiässä ja matkustellut alppihiihtoleireille Itävaltaan pelkän valmennusporukan kanssa. Kaverit asustaa ympäri Suomea, joten heidänkin kanssa olen eniten tekemisissä kännykän kautta. Ehkä se lähempänä lähtöpäivää alkaa sitten realisoitumaan, että pitkäksi aikaa tässä ollaan lähdössä pois.


Näihin tunnelmiin ja fiiliksiin, 21 päivää lähtöön!

- Lotta

Kesän viettoa

Heips!!

En ookkaan nyt pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään. Vietettyäni juhannuksen isovanhemmilla Sodankylän lähellä lähdin siskon luokse kyläilemään Ruotsiin, Skellefteåån. Sitten ehdin vielä viettämään muutamia päiviä serkkujen luona Keminmaassa, jonka jälkeen palasin pohjosen reissulta takaisin Espooseen.

Nyt tarkotuksena olisi taas lähteä matkaan. Koukataan kylläkin tällä reissulla ekana Joensuussa toisilla isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla, jonka jälkeen ajetaan pohjoseen ja toivottavasti ehtisin käydä myös Rovaniemellä moikkaamassa vanhoja kavereita.

Isäntäperheeseen oon ollut aika satunnaisesti yhteydessä. Oon jutellut mun host-äidin kanssa whatsappissa vähän niitänäitä. Mulla ja host-perheellä se yhdistävä tekijä on ollut ainakin tähän mennessä jalkapallo. Koska Uruguayhan tunnetaan futismaana, niin myös se kannustus on ollut näin MM-kisojen aikana valtavaa. Host-äiti on lähettänyt heidän talosta kuvia, jossa koko ulkopuoli on ollut koristeltu Uruguayn lipuilla ja viireillä. Vähän harmi, että Ranska meni nyt tiputtamaan Uruguayn, mutta täytyy kyllä myöntää että Ranskan peli nyt vaan oli sen verran parempaa. Nyt odotellaan sunnuntaina pelattavaa finaalia Ranska vs. Kroatia. Olisi kyllä aika virkistävää, jos Kroatia nyt yllätysvoiton ottaisi, koska heillä ei yhtään mestaruutta olekkaan siellä hihassa.

Menin myös lupailemaan host-siskolle yhtenä päivänä aloittavani lentopallon, kun hän tuli kysymään liittyisinkö hänen lentopallojoukkueeseen. Ajattelin, että kerta kun pyydetään niin otetaan tilaisuudesta kiinni. Host-siskon mukaan joukkue koostuu 13-17-vuotiaista, joten kavereitakin sieltä voi saada. Onhan mulla kuitenkin ne vaivaiset pari vuotta siitä lentopallon peluusta kokemusta, että en onneksi ihan aloittelija ole. Kesäsin on ainakin tultua pelattua beachvolleyta perheen kanssa. Loppukesän tavoitteena olisi ainakin pari kertaa päästä vähän pelailemaan ja katsomassa kuinka paljon ne mun taidot on oikein ruostunut. Ajattelin myös kysäistä, että onko mulla mahdollisuus päästä kuntosalille, että en ihan laiskistuisi kokonaan siellä.

Muhun on ottanut yhteyttä whatsappin kautta myös mun yhteyshenkilö, joka tulee auttamaan mua sitten asioissa siellä Uruguayssa. Ei mitään kummosempia olla vielä puhuttu. Hän tuli vain esittämään itsensä, että tiedän hänen olemassaolostaan.

41 päivää lähtöön enää!!

- Lotta

Juhannus

Tänä vuonna sää ei oikein suosinu tätä juhlapyhää vesisateiden ja ukkosen myötä. Parina päivänä aurinko kuitenkin pilkotti taivaalta ja silloin otettiinkin siitä kaikki irti ja ehdin viimeinkin käydä heittämässä talviturkin kylmään Kitiseen. Huonojen säitten takia käytettiinki sitten vähä extra aikaa kortti- ja lautapelien parissa sisätiloissa.

Sijainti: Luostotunturi 

Oon ehtinyt puhua myös mun isäntäperheen kanssa sähköpostin välityksellä. Oon saanu vähän lisätietoja tulevasta kotikaupungista, joka vaikuttaa todella kivalta! En varmaan maininnukkaa edellisessä postauksessa mun tulevasta koulusta, joten pistän siitä vähän tietoja tähän. Tuun käymään samaa koulua tämän host-perheen tyttären kanssa, mutta ollaan tietenki eri luokilla ikäeron takia. Mun koulun nimi on Colegio Maria Auxiliadora ja se sijaitsee n. 2km päästä kämpältä. Tuun käyttämään koulupukua siellä, koska se on katolinen koulu. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olisin menossa vuotta nuorempien kanssa samalle luokalle eli neljännelle luokalle siellä, joka vastaa Suomessa lukion ykköstä.

Oon jutellut myös mun host-siskon kanssa snapchatissa ja ollaan jännitelty yhdessä Uruguayn futispelejä. Yhtenä iltana huomasin kännykältä, että olipas tullut monta ilmoitusta. Eikös ne kaikki host-siskon kaverit ollut sitten alkanut seuraamaan mua instagramissa ja lisännyt snäpissä. Ainakin hyvä tietää, että ei vaan mun host-perhe odota mua innolla vaan myös melkeimpä kaikki host-siskon kaverit ja heidän perheensä. Varmaan jo puolet mun tulevasta koulusta tietää kuka oon.

- Lotta

Isäntäperhetiedot

Vihdoin mä sain ne!

Just eilen vasta puhuttiin isäntäperhetiedoista, kun meillä oli käymässä AFS:n vapaaehtoinen kotikäynnillä puhumassa vähän sen vaihtovuodesta. Ja nyt ne sitten tänään kolahti sinne sähköpostiin!

Mä tuun viettämään mun vaihtovuoden aika Koillis-Uruguayssa Cerro Largon provinssin pääkaupungissa Melossa. Se on host-perheen mukaan pieni ja rauhallinen. Siitä on n. 60km Brasilian rajalle ja päälle 400km Montevideoon, Uruguayn pääkaupunkiin.

Mun host-perheeseen kuuluu päälle nelikymppiset äiti ja isä sekä 13-vuotias host-sisko. Host-äiti toimii opettajana ja host-isä on futisvalmentaja sekä omistaa myös pienen ravintolan. Ne arvostaa terveellisiä elämäntapoja ja ovat aika urheilullisia. Host-sisko ainakin harrastaa lentopalloa ja host-isä tykkää pyöräilystä ja luonnossa olemisesta. He ovat kaikki katolilaisia, mutta eivät käy kirkossa eikä muissa uskonnollisissa tapahtumissa. Host-äiti osaa hyvin englantia, koska käy opettamassa sitä iltapäivisin, että se on ainakin jonkun muotoinen helpotus. Host-sisko käy englannintunneilla, mutta ei osaa vielä englantia kovin hyvin. Host-isä ei osaa ollenkaan englantia. Virallisissa papereissa luki ainakin jonkun osaavan myös portugalia. Kotona kummiskin puhutaan espanjaa.

Heidän talonsa on kolmekerroksinen, mutta todella pieni. Tulen jakamaan makuuhuoneen host-siskon kanssa eli siinä tulee olemaan vähän totuteltavaa melkeimpä koko elämän oman huoneen omistaneena. Ei se kuitenkaan paha asia ole, koska uskoisin, että huoneen jakamisen myötä tullaan varmasti paremmin tutustumaan toisiimme.

Tällä perheellä ei ole ollut aikaisemmin mitään kontaktia vaihto-oppilastoimintaan eli heillä ei ole ollut aikaisemmin vaihtaria eikä kukaan heistä ole ollut vaihtovuodella. Tullaan molemmat olemaan siis ihan ensikertalaisia tämän suhteen. Kuulostaa kyllä ihan super kivalta, koska päästään molemmat ensimmäistä kertaa tutustumaan kunnolla toisiin kulttuureihin.

Nyt mun pitäis alkaa väsätä sähköpostiviestii lähetettäväksi. Mietin, että pitäiskö kirjottaa englanniksi vai espanjaksi. Kirjotan kuitenkin varmaan englanniksi, koska mun espanjan kielen taidot ei vielä ole sieltä parhaimmasta päästä ja haluisin, että ne ymmärtäisi jotain siitä viestistä.

Tämä todella iloinen tyttö lähtee nyt kuitenkin etsimään lisää tietoa tulevasta kotikaupungista!

- Lotta

Kesäloma

Ensimmäinen lukiovuosi on käyty nyt loppuun ja kakkoselle mennäänkin sitten vasta ensi vuoden syksyllä. Numerot tippu ihan mukavasti alaspäin vuoden aikana, mutta eipä se mitään haittaa. Nyt pääsen sitten nauttimaan rakkaitten ihmisten seurasta ja toivottavasti auringosta melkeimpä kolmeksi kuukaudeksi. 

Vaihtovuosijutut on menny rytinällä eteenpäin. Oon käyny nyt melkeimpä viikottain kattomassa Uruguayn AFS:n ig-tiliä, koska ne päivittää sinne sellaset pienet pätkät tulevista vaihtareista jotka hakee vielä isäntäperhettä. Huomasin sitten päättäripäivänä, että sinne oli vihdoin tullut musta toi pieni esitelmä!

Saatiin vahvistetut matkapäivät myös sähköpostiin ja mun lähtöpäivä Uruguayhin on 22.8! Meiän lentoreitti on Helsinki - Pariisi - Rio de Janeiro - Montevideo. Pariisin lento lähtee iltapäivällä klo. 19:30 ja Helsingissä lentokentällä pitää olla paria tuntia ennen, jolloin saadaan Suomen AFS:n edustajalta lentoliput.

Sähköpostia tuli myös Uruguayhin tarvittavista asiakirjoista. Uruguayhin ei tarvitse viisumia vaan sinne anotaan oleskelulupaa, johon tarvitaan:

• 4 värillistä passikuvaa
• Espanjankielinen virkatodistus
• Espanjankielinen matkalupa / vanhempien lupa

Eli siis passikuvia pitäis käydä ottamassa, maistraatista virkatodistus hakemassa ja sitten vielä viedä ne AFS:n toimistolle. Ei ole kova homma onneksi!

Vähän päälle viikon päästä meille tulee myös käymään AFS:n vapaaehtoinen kotikäynnillä, jossa uskoisin että puhutaan vähän odotuksista ja siitä mitä se vaihtovuosi oikeasti on. Mun pitäis myös käydä ottamassa viimeinen A- & B-hepatiitti yhdistelmärokotus, keltakuumerokotus ja lavantautirokotus tässä lähipäivinä.

Tällästä tänään. Toivotaan, että saisin kohta jo isäntäperheen niin pääsisin kyselemään vähän käytännön asioista Uruguayssa niin osaisin ehkä valmistautua paremmin. Nyt nautin vielä Suomen kesästä ja lähdenkin onneksi rauhoittumaan juhannukseksi mummolaan pohjoiseen.

- Lotta

Toukokuun puuhastelut

Mitäs mä tässä toukokuun aikana oon tehnyt?

Mulla on koko toukokuu ollut täynnä ohjelmaa, että en usko kuinka nopeesti tää kuukausi oikee on hujahtanu ohi. Tapahtu paljon kivoja asioita, mutta myös vähän huonookin mahtu sekaan. Mulla meni toukokuun alkupuolella treeneissä kyynärpää kokonaan pois paikoiltaan tapaturman seurauksena ja tässä sitä sitten kuntoutetaan aika pitkälle kesään. Muuten kyllä käsi toimii hyvin arkisissa asioissa, mutta treenaaminen on ollut nyt tauolla melkeimpä koko toukokuun, kun kättä tarvitsee crossfitissa melkeimpä jokaiseen liikkeeseen.

Mutta sitten hyviin. Käytiin yhtenä pidennettynä viikonloppuna isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla Joensuussa äitin kanssa. Käytiin retkeilemässä, syötiin hyvää ruokaa ja katottiin Euroviisut lauantai-iltana.

Siitä seuraavana viikonloppuna mulla oli AFS:n lähtöorientaatioleiri Sammatissa, Lohjalla. Käsiteltiin siellä yleisesti vaihtovuoteen liittyviä juttuja, keskusteltiin omista arvoista ja eri kulttuureista, kulttuurishokista ja maakohtasissa ryhmissä päästiin vähän kyselemään omasta maasta lisää. Parasta oli, kun pääsi tutustumaan uusin ihmisiin, jotka on täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä. Suurin osa meistä juurikin lähtee Yhdysvaltoihin ja Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Pääsin myös tutustuu toiseen suomalaiseen kuka lähtee mun kanssa Uruguayhin.

Nyt mulla on vielä viimenen koeviikko selätettävänä ja sitten alkaa vihdoin kesäloma!

- Lotta

AFS:n valmennus- ja tiedotustilaisuus

Heippa taas pitkästä aikaa!

Kirjottelen nyt vähän kaikkee mitä tässä on tapahtunut. Tosiaankin siis mulla oli eilen AFS:n valmennus- ja tiedotustilaisuus Helsingissä. Se kesti yhteensä kolme tuntia ja taas tuli kaikenlaista hyödyllistä tietoo mitä tarvitsee vaihtovuodella. Puolet ajasta Ulla Silvasti kerto vähän AFS:n historiasta ja käytännön asioista, jotka tiesin kyllä jo valmiiksi, mutta oli kiva kuunnella ja jännitellä siinä samalla lähestyvää vaihtovuotta. Loput ajasta meille tuli pitämään esitelmän yksi AFS:n ex-vaihtari sekä myös kolme lastaan maailmalle lähettänyt nainen, joka myös on toiminut monta kertaa host-perheenä Suomeen tulleille vaihtareille.

Oon saanu jo alustavat matkapäivät parisen viikkoa sitten. Tällä hetkellä näyttää siltä että lähtisin 22.-24.8 ja paluupäivä sattuisi 18.-19.7.2019. Jos en oo saanu isäntäperhettä lähtöön mennessä niin mun lähtö myöhästyy syyskuun loppupuolelle. Joten fingers crossed ja toivotaan et ehin saada isäntäperheen ennen lähtöpäivää.

Muuten ei oo oikeen ollu mitään uutta tässä vaihtovuosirintamalla. Passii on pitäny skannata ja lähettää tiedot AFS:lle maahantulolupaa varten. Tuli myös tiedot lähtöorientaatioleiristä, joka järjestetään 19.-20.5 Sammatissa, Lohjalla. Espanjaa on tultu opiskeltuu ahkerasti ja huomaan jo nyt että alan ymmärtää sieltä sun täältä sanoja esim. kun katon jotain espanjankielisii tv-sarjoja.

Muita kuulumisia on, että käytiin pääsiäisenä pyörähtämässä mummolassa pohjosessa ja pääsin nyt sitten siellä viimeisen kerran mäkeen ennen kun lähden vaihtovuodelle. Oli kiva päästä vähäks aikaa rauhottumaan pohjoseen ja viettämään aikaa sukulaisten kanssa.

Muuten tässä nyt ei oo tultu tehtyy muuta, kun käytyä koulussa, jossa vihdoinkin alkoi viimeinen jakso ja kesäloma häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Oon myös saanu kerrytettyä vaihtovuosikassaa töissä käymällä ja lähettänyt tuhansia kesätyöhakemuksia, mutta vielä ei oo tärpänny mistään paikasta. Tässä tälläistä pientä päivitystä mun elämästä ja kohta varmaan tulee lisää!

- Lotta

Kuka minä olen?

Heippa kaikille!

Tässä mun ensimmäisessä blogipostauksessa kerron vähän itsestäni ja siitä miksi tämän blogin olen perustanut.

Mun nimi on Lotta ja oon 16-vuotias. Asun tällä hetkellä Espoossa ja käyn Espoonlahden lukion ensimmäistä luokkaa. Oon ehtiny asustella mun lyhyen elämän aikana kuitenkin vähän eri puolilla Suomea. Ensimmäiset 12 vuotta vähän eri puolilla Etelä-Suomea, parisen vuotta Rovaniemellä ja yhden vuoden Nilsiässä, Kuopion lähellä.

Mun perheeseen kuuluu äiti, isä ja 18-vuotias Ruotsissa asuva isosisko.

Harrastan tällä hetkellä crossfittia, mutta lajitaustaa multa löytyy 11 vuotta alppihiihdosta, 10 vuotta jalkapallosta ja parisen vuotta teline- ja joukkuevoimistelusta, suunnistuksesta, lentopallosta ja yleisurheilusta. Vapaa-ajalla tykkään lukea kirjoja, hengailla kavereitten kanssa ja kattoa sarjoja & elokuvia.

Ja sitten tärkeimpään asiaan eli siihen, miksi olen perustanut tämän blogin. Eli siis olen lähdössä Uruguayhin vaihtoon tänä syksynä 11 kuukaudeksi AFS:n kautta. Tämä blogi tulee kertomaan mun vaihtovuoteen valmistautumisesta ja sitten myös siitä, mitä siellä Uruguayssa tulee tapahtumaan vuoden aikana.

Tässä pieni tiivistelmä itsestäni ja toivottavasti kiinnostuitte tarpeeksi jatkaaksenne mun blogin lukemista. Mut löytää myös instagramista ja snapchatista nimimerkillä @lottarahkola, joten tulkaapa seurailemaan mun elämää sielläkin. Jos multa haluu kysyy jotain, voi myös lähettää sähköpostiin viestiä lotta.rahkola@gmail.com.

- Lotta