Kevätloma

Viime postauksessa kerroinkin, että alkoi tälläinen viikon mittainen miniloma. En kauheesti mitään tässä ehtinyt tehdä paitsi yrittää nukkua tarpeeksi ja katsoa netflixiä. Futistreeneissäkään en ole pystynyt käydä sunnuntain turnauksen jäljiltä. Miten on mahdollista että sekä nilkka että polvi samasta jalasta on niin huonossa kunnossa ettei jalalla pysty enää astumaan. No nyt tuli ainakin vastaan se ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen vaihtovuodella. Kyllä tästä selviää, mutta ärsyttää vähän että miksi juuri nyt pitää vääntyä nilkat ja vanhat polvivammat alkaa vaivaamaan.

Mikään ei estä laatuaikaa host-perheen kanssa.

En nyt ihan koko lomaa kummiskaan makoillut niin kerrotaanpa niistä vähäisistä jutuista mitä tein. Loman ensimmäisenä päivänä lauantaina kävin katsomassa kahden futiskaverin kanssa futispeliä viereisellä stadionilla. Mukava olisi ollut tietää että, jos Uruguayssa haluaa esim. mennä katsomaan futispeliä niin tarvitset henkilökortin mukaan. Tietenkään mulla ei sellaista ollut mukana niin host-äidin piti tuoda mulle passi kotoolta ja vasta sitten päästettiin stadionille sisään. Kaikesta säheltämisestä huolimatta oli hauskaa ja vietettiinkin sitten loppupäiväkin yhdessä.

Sunnuntaina meillä oli futisturnaus, jossa ei tällä kertaa onnistunu oikein mikään. Sen jälkeen olin periaatteessa vuodelevossa tämän oikean jalan takia pari päivää. En kuitenkaan onnistunut tylsistyttää itseäni, koska mestareiden liiga alkoi vihdoinkin, joten nenä kiinni telkkarissa olin pari päivää.

Loppulomasta hengailin pariinkin otteeseen muiden vaihtareiden kanssa. Keskiviikkona kierreltiin Lucien kanssa vähän tätä paikkaa ja Lucie vähän opasti missä on mitkäkin paikat. Mistä löytyy parhaimmat kahvilat ja kaupat ja vähän sensellaista. Lucie siis on saapunut jo helmikuussa tänne ja nyt on enää vähän päälle 3kk hänen lähtöönsä. Loppuillasta istuskeltiin puistossa, syötiin ja juotiin matea. Tälläistä perus uruguaylaista illanviettoa, jos ei bileitä mistään löydy.

Vähän maten juomisesta tähän väliin. Tämä oli siis vasta mun toinen kerta, kun kyseistä juomaa maistoin. Ensimmäisellä kerralla päädyin melkein sylkäsemään nesteet ulos, koska ei mistään parhaimmasta päästä se maku ollut. Tällä kertaa pakotin sitten juomaan itseni sitä ja lopputulokseksi siitä tuli se, että nyt juon melkeimpä päivittäin matea ja en voisi kuvitellakkaan mitään parempaa kuin puistossa istuskelu ja maten juonti.

Mate, mun uusi rakkaus <3

Lauantaina tavattiin parin vaihtarin ja vapaaehtoisen kanssa ja istuttiin alas juomaan matea ja juttelemaan. Myöhemmin lähdettiin kiertelemään yhtä puistoa/eläintarhaa. En oikein tiedä millä nimellä kutsua sitä, mutta siis aivan uskomaton paikka. Eläimiä löytyy sekä vapaana luonnosta että myös aitauksista ja häkeistä. Vihreyttä riittää jokaseen silmäkulmaan ja auringonlaskun aikaan tämä kaikki näyttää vielä tuplasti paremmalta.

😍

Nämä on näitä edustuskuvia

Kaksi kertaa ehdittiin myös host-perheen kanssa käydä Brasilian puolella. Ensimmäisellä kerralla vain tankattiin auto ja käytiin ruokakaupassa. Varsinkin täällä Melossa on aika yleistä, että pari kertaa kuukaudessa käydään Brasilian puolella, koska sillä puolella rajaa bensa ja ruoka on halvempaa. Toisella kerralla, sunnuntaina tarkemmin, käytiin syömässä lounasta siellä. Mulla olisi pitänyt olla sunnuntaina futisturnaus, mutta se jouduttiin perumaan, koska sää täällä oli aivan kamala. Voitte päätellä siitä millainen keli täällä oli, että nyt maanantaina joen vedenpinta oli noussut 5 metriä ja peittänyt koko futiskentän vedellä.

Iltaisin pelailtiin aina korttipelejä ja katottiin elokuvia. Ja tietenkin syötiin. En ole varmaan vielä kertaakaan tänne hehkuttanut miten hyvää uruguaylainen ruoka on. Se on oikeasti taivas. Minut ollaan yleensä aina tunnettu todella nirsona ihmisenä ruokaa kohtaan, mutta täällä mulle on tullut nyt kuukauden aikana vain yksi ruoka mitä en ole voinut sietää. En ole kyllä ihan varma onko tämä hyvä asia, koska saatan hyvinkin tykätä ehkä vähän liiankin paljon täkäläisestä ruuasta.

Nyt palattiin kuitenkin takaisin koulunpenkille ja normaaliin arkirytmiin. Juhlimisen aihetta kuitenkin löytyy jo loppuviikosta sillä pääsen juhlimaan mun omia synttäreitä sekä mun host-äidin. Mukava viikonloppu tulossa!

- Lotta

Koulun alku & harrastukset

Meillä alkoi nyt yhden viikon kestävä kevätloma, joten ehkä nyt olisi aika kirjoittaa mitä kaikkea tässä on tapahtunut kuluneiden viimeisten viikkojen aikana.

Emilia (host-sisko), Camila (hänen kaveri) + minä

Päälle kaksi viikkoa ehdin olla koulussa ja kaikki on sujunut siellä ihan mallikkaasti. En vieläkään kyllä ole tajunnut tunneilla yhtään mitään, mutta onneksi ainakin joku mulle kääntää englanniksi mistä puhutaan. En oikein tunneilla tee muuta kun yritän kääntää muistiinpanoja tai sitten jos en sitä jaksa tehdä niin kuuntelen musiikkia.

Luokka on tosi mukava ja koska se on todella pieni niin kaikki on kavereita kaikkien kanssa. Käyn siis yksityiskoulua niin sen takia ihmismäärä ei päätä huimaa. En vielä voi sanoa, että olisin saanut kavereita mun luokalta, mutta kyllä sieltä aina joku löytyy kenen kanssa vietän välitunnit.

Parissa bileissä olen ehtinyt käydä jo täällä luokkalaisten kanssa.

Aloitin myös harrastaa täällä lentopalloa samassa joukkueessa missä mun host-sisko on. Vaikka mun taidoista ei voi ihan vielä kehuskella niin kyllä siellä on pärjätty ihan mukavasti. Meillä on onneksi vain maanantaisin ja perjantaisin treenit niin ei vie edes paljoa aikaa.

Piknik täällä keväisessä Melossa <3 

Viime viikolla päätin myös herätellä vähän mun futistaitojanikin ja menin käymään yhden joukkueen treeneissä. No, viikonloppuun mennessä mulle oltiikin hankittu jo treenipaita ja ihan kustomoitu peliasu, jota pääsinkin käyttämään sunnuntain turnauksessa. Pienet paineet tuli pelien suhteen, kun yhdissä treeneissä mulle kävi juttelemassa ihan koko seuran pääjehu ja kertoi kuinka kiitollisia he ovat, että olen valinnut tämän seuran ja nimitti minut oikein joukkueen tähtipelaajaksi. Ei paineita, ei paineita...

Huomaatteko hienot Uruguayn ja Suomen liput selässä?

Turnaus meni kuitenkin hyvin ja lopputuloksena päädyttiin korkeimmalle pallille. Minäkin puolustajana pääsin pari maalia vastustajan verkkoon laittamaan. Ensin puskumaali kulmasta ja finaalissa sitten vielä rankuista ratkasumaali.

Meillä on myös ehtinyt olla vaihtareitten kanssa vähän tekemistä. Meillä oli meidän survival orientation heti seuraavalla viikolla, kun saavuttiin tänne Meloon. Tavattiin siellä vapaaehtoisia, käytiin sääntöjä vähän läpi ja tutustuttiin toisiimme.

Käytiin myös yhtenä päivänä kaikki me vaihtarit syömässä ja mukaan tuli myös yksi toinen suomalainen vaihtari, joka oli vierailemassa täällä yhden toisen vaihtarin luona. He molemmat olivat siis saapuneet jo helmikuussa tänne Uruguayhin.

Kaikki on siis sujunut ihan hyvin tähän mennessä. Koti-ikävä ei ole vielä vaivannut, mutta kyllä vähän kaipaa jo sitä helpoutta että pystyy puhumaan mitä nyt mieleen sattuukaan. Täällä pysyttelen aika hiljaa ellei joku kysy multa jotain, koska vielä ujous ei ole antanut periksi vaan pysyttelee tiukasti kiinni siellä takaraivossa. Mutta pikku hiljaa... Ehkä vielä joku päivä mun ei tarvitse kysyä ainakin viisi kertaa toiselta mitä ne sanoo ja sitten vain nauraa, koska en vieläkään tajua.

Ihan näin lopetuksena muuten totean, että minä joka olen juuri ja juuri 160cm pitkä tunnen välillä itseni todella pitkäksi täällä näiden uruguaylaisten keskellä.

- Lotta

Ensimmäiset päivät / Los primeros días en Uruguay

Tällä hetkellä kirjoittelen jo mun uudessa kotipaikassani Melossa. Viimeset päivät on ollut täynnä tekemistä ja univajetta on kertynyt aivan liikaa.

Kaikki lentomatkat sujuivat ihan hyvin. Pariisista Rio de Janeiroon lennolla hukkasin mun kengät, jotka kummiskin onneksi löytyi lennon lopussa. Mulla ei ole mitään käsitystä, että miten on mahdollista hukata kenkänsä lentokoneeseen, mutta näköjään mä osaan senkin tehdä.😂 En nukkunut kauheasti milläkään lennolla, joten samoilla silmillä mentiin seuraava päivä.

Montevideon lentokentälle saavuttaessa meitä eli minua ja Kajsaa oli vastassa yksi AFS:n vapaaehtoinen. Odotettiin vielä yksi latvialainen poika mukaan, joka kuulemma oli tullut jo Pariisista asti samoilla lennoilla kuin me, mutta me ei tiedetty sitä. Käytiin siinä mäkkärissä syömässä ja lähdettiin autoilla hotellille. Hotellilla meillä oli vähän vapaa-aikaa hotellihuoneissa ja sitten kokoonnuttiin koko vaihtariporukan ja vapaaehtoisten kanssa ja juteltiin ja pelailtiin loppuilta. Nukkumaan päästiin vasta 23:30, joten tähän mennessä olin valvonut jo 34 tuntia putkeen ja uni tuli aika nopeasti.

Perjantaina herätys oli jo kuudelta ja 6:30 lähdettiin kohti terveysasemaa, jossa tehtiin terveystarkastukset oleskelulupaa varten. Siitä aamupalalle ja huoneisiin pakkaamaan tavarat. Hotellin aulassa odoteltiin parisen tuntia, että kaikki ne keitä host-perheet tulevat hakemaan on haettu. Puoli kolmelta lähti sitten bussi Montevideosta kohti Meloa. Meloon meitä lähti mun lisäksi viisi muuta vaihtaria eli aika paljon verrattuna siihen kuinka pieni Melo on.

Vastaanotto perillä oli ihana! Host-perheen lisäksi mukana vastassa oli monia host-siskon kavereitakin. Mentiin kaikki bussiasemalta suoraan tänne host-perheelle ja kävin myös tervehtimässä tämän host-äidin vanhempia, ketkä asuvat heti tässä naapurissa. Siinä sitten jutustellessa menikin koko ilta. Vähän myöhemmin, kun kaikki oli jo lähtenyt niin annoin vielä kasan tuliaisia host-perheelle. Fazerin suklaasta ne piti todella paljon, salmiakki jakoi vähän puolia ja muumitavarat teki kauppansa.

Eilen oli Uruguayn itsenäisyyspäivä, joten mentiin katsomaan jotain paraatia keskustaan. Host-vanhemmat esitteli kaupunkia ja näyttivät tulevan koulun. Vaikka tämä paikka on aika pieni, niin ainakin täältä löytyy melkeimpä kaikki mitä tarvitsee. Tänään käytiin vielä pyörillä tutustumassa Meloon ja sain maistella uruguaylaisia ruokia.

Mulla alkaa koulu tiistaina, joten huomenna saan vielä nukkua pitkään.

- Lotta