Ensimmäiset päivät / Los primeros días en Uruguay

Tällä hetkellä kirjoittelen jo mun uudessa kotipaikassani Melossa. Viimeset päivät on ollut täynnä tekemistä ja univajetta on kertynyt aivan liikaa.

Kaikki lentomatkat sujuivat ihan hyvin. Pariisista Rio de Janeiroon lennolla hukkasin mun kengät, jotka kummiskin onneksi löytyi lennon lopussa. Mulla ei ole mitään käsitystä, että miten on mahdollista hukata kenkänsä lentokoneeseen, mutta näköjään mä osaan senkin tehdä.😂 En nukkunut kauheasti milläkään lennolla, joten samoilla silmillä mentiin seuraava päivä.

Montevideon lentokentälle saavuttaessa meitä eli minua ja Kajsaa oli vastassa yksi AFS:n vapaaehtoinen. Odotettiin vielä yksi latvialainen poika mukaan, joka kuulemma oli tullut jo Pariisista asti samoilla lennoilla kuin me, mutta me ei tiedetty sitä. Käytiin siinä mäkkärissä syömässä ja lähdettiin autoilla hotellille. Hotellilla meillä oli vähän vapaa-aikaa hotellihuoneissa ja sitten kokoonnuttiin koko vaihtariporukan ja vapaaehtoisten kanssa ja juteltiin ja pelailtiin loppuilta. Nukkumaan päästiin vasta 23:30, joten tähän mennessä olin valvonut jo 34 tuntia putkeen ja uni tuli aika nopeasti.

Perjantaina herätys oli jo kuudelta ja 6:30 lähdettiin kohti terveysasemaa, jossa tehtiin terveystarkastukset oleskelulupaa varten. Siitä aamupalalle ja huoneisiin pakkaamaan tavarat. Hotellin aulassa odoteltiin parisen tuntia, että kaikki ne keitä host-perheet tulevat hakemaan on haettu. Puoli kolmelta lähti sitten bussi Montevideosta kohti Meloa. Meloon meitä lähti mun lisäksi viisi muuta vaihtaria eli aika paljon verrattuna siihen kuinka pieni Melo on.

Vastaanotto perillä oli ihana! Host-perheen lisäksi mukana vastassa oli monia host-siskon kavereitakin. Mentiin kaikki bussiasemalta suoraan tänne host-perheelle ja kävin myös tervehtimässä tämän host-äidin vanhempia, ketkä asuvat heti tässä naapurissa. Siinä sitten jutustellessa menikin koko ilta. Vähän myöhemmin, kun kaikki oli jo lähtenyt niin annoin vielä kasan tuliaisia host-perheelle. Fazerin suklaasta ne piti todella paljon, salmiakki jakoi vähän puolia ja muumitavarat teki kauppansa.

Eilen oli Uruguayn itsenäisyyspäivä, joten mentiin katsomaan jotain paraatia keskustaan. Host-vanhemmat esitteli kaupunkia ja näyttivät tulevan koulun. Vaikka tämä paikka on aika pieni, niin ainakin täältä löytyy melkeimpä kaikki mitä tarvitsee. Tänään käytiin vielä pyörillä tutustumassa Meloon ja sain maistella uruguaylaisia ruokia.

Mulla alkaa koulu tiistaina, joten huomenna saan vielä nukkua pitkään.

- Lotta