Koulun alku & harrastukset

Meillä alkoi nyt yhden viikon kestävä kevätloma, joten ehkä nyt olisi aika kirjoittaa mitä kaikkea tässä on tapahtunut kuluneiden viimeisten viikkojen aikana.

Emilia (host-sisko), Camila (hänen kaveri) + minä

Päälle kaksi viikkoa ehdin olla koulussa ja kaikki on sujunut siellä ihan mallikkaasti. En vieläkään kyllä ole tajunnut tunneilla yhtään mitään, mutta onneksi ainakin joku mulle kääntää englanniksi mistä puhutaan. En oikein tunneilla tee muuta kun yritän kääntää muistiinpanoja tai sitten jos en sitä jaksa tehdä niin kuuntelen musiikkia.

Luokka on tosi mukava ja koska se on todella pieni niin kaikki on kavereita kaikkien kanssa. Käyn siis yksityiskoulua niin sen takia ihmismäärä ei päätä huimaa. En vielä voi sanoa, että olisin saanut kavereita mun luokalta, mutta kyllä sieltä aina joku löytyy kenen kanssa vietän välitunnit.

Parissa bileissä olen ehtinyt käydä jo täällä luokkalaisten kanssa.

Aloitin myös harrastaa täällä lentopalloa samassa joukkueessa missä mun host-sisko on. Vaikka mun taidoista ei voi ihan vielä kehuskella niin kyllä siellä on pärjätty ihan mukavasti. Meillä on onneksi vain maanantaisin ja perjantaisin treenit niin ei vie edes paljoa aikaa.

Piknik täällä keväisessä Melossa <3 

Viime viikolla päätin myös herätellä vähän mun futistaitojanikin ja menin käymään yhden joukkueen treeneissä. No, viikonloppuun mennessä mulle oltiikin hankittu jo treenipaita ja ihan kustomoitu peliasu, jota pääsinkin käyttämään sunnuntain turnauksessa. Pienet paineet tuli pelien suhteen, kun yhdissä treeneissä mulle kävi juttelemassa ihan koko seuran pääjehu ja kertoi kuinka kiitollisia he ovat, että olen valinnut tämän seuran ja nimitti minut oikein joukkueen tähtipelaajaksi. Ei paineita, ei paineita...

Huomaatteko hienot Uruguayn ja Suomen liput selässä?

Turnaus meni kuitenkin hyvin ja lopputuloksena päädyttiin korkeimmalle pallille. Minäkin puolustajana pääsin pari maalia vastustajan verkkoon laittamaan. Ensin puskumaali kulmasta ja finaalissa sitten vielä rankuista ratkasumaali.

Meillä on myös ehtinyt olla vaihtareitten kanssa vähän tekemistä. Meillä oli meidän survival orientation heti seuraavalla viikolla, kun saavuttiin tänne Meloon. Tavattiin siellä vapaaehtoisia, käytiin sääntöjä vähän läpi ja tutustuttiin toisiimme.

Käytiin myös yhtenä päivänä kaikki me vaihtarit syömässä ja mukaan tuli myös yksi toinen suomalainen vaihtari, joka oli vierailemassa täällä yhden toisen vaihtarin luona. He molemmat olivat siis saapuneet jo helmikuussa tänne Uruguayhin.

Kaikki on siis sujunut ihan hyvin tähän mennessä. Koti-ikävä ei ole vielä vaivannut, mutta kyllä vähän kaipaa jo sitä helpoutta että pystyy puhumaan mitä nyt mieleen sattuukaan. Täällä pysyttelen aika hiljaa ellei joku kysy multa jotain, koska vielä ujous ei ole antanut periksi vaan pysyttelee tiukasti kiinni siellä takaraivossa. Mutta pikku hiljaa... Ehkä vielä joku päivä mun ei tarvitse kysyä ainakin viisi kertaa toiselta mitä ne sanoo ja sitten vain nauraa, koska en vieläkään tajua.

Ihan näin lopetuksena muuten totean, että minä joka olen juuri ja juuri 160cm pitkä tunnen välillä itseni todella pitkäksi täällä näiden uruguaylaisten keskellä.

- Lotta