24. syyskuuta 2018

Kevätloma

Viime postauksessa kerroinkin, että alkoi tälläinen viikon mittainen miniloma. En kauheesti mitään tässä ehtinyt tehdä paitsi yrittää nukkua tarpeeksi ja katsoa netflixiä. Futistreeneissäkään en ole pystynyt käydä sunnuntain turnauksen jäljiltä. Miten on mahdollista että sekä nilkka että polvi samasta jalasta on niin huonossa kunnossa ettei jalalla pysty enää astumaan. No nyt tuli ainakin vastaan se ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen vaihtovuodella. Kyllä tästä selviää, mutta ärsyttää vähän että miksi juuri nyt pitää vääntyä nilkat ja vanhat polvivammat alkaa vaivaamaan.

Mikään ei estä laatuaikaa host-perheen kanssa.
En nyt ihan koko lomaa kummiskaan makoillut niin kerrotaanpa niistä vähäisistä jutuista mitä tein. Loman ensimmäisenä päivänä lauantaina kävin katsomassa kahden futiskaverin kanssa futispeliä viereisellä stadionilla. Mukava olisi ollut tietää että, jos Uruguayssa haluaa esim. mennä katsomaan futispeliä niin tarvitset henkilökortin mukaan. Tietenkään mulla ei sellaista ollut mukana niin host-äidin piti tuoda mulle passi kotoolta ja vasta sitten päästettiin stadionille sisään. Kaikesta säheltämisestä huolimatta oli hauskaa ja vietettiinkin sitten loppupäiväkin yhdessä.


Sunnuntaina meillä oli futisturnaus, jossa ei tällä kertaa onnistunu oikein mikään. Sen jälkeen olin periaatteessa vuodelevossa tämän oikean jalan takia pari päivää. En kuitenkaan onnistunut tylsistyttää itseäni, koska mestareiden liiga alkoi vihdoinkin, joten nenä kiinni telkkarissa olin pari päivää.



Loppulomasta hengailin pariinkin otteeseen muiden vaihtareiden kanssa. Keskiviikkona kierreltiin Lucien kanssa vähän tätä paikkaa ja Lucie vähän opasti missä on mitkäkin paikat. Mistä löytyy parhaimmat kahvilat ja kaupat ja vähän sensellaista. Lucie siis on saapunut jo helmikuussa tänne ja nyt on enää vähän päälle 3kk hänen lähtöönsä. Loppuillasta istuskeltiin puistossa, syötiin ja juotiin matea. Tälläistä perus uruguaylaista illanviettoa, jos ei bileitä mistään löydy.


Vähän maten juomisesta tähän väliin. Tämä oli siis vasta mun toinen kerta, kun kyseistä juomaa maistoin. Ensimmäisellä kerralla päädyin melkein sylkäsemään nesteet ulos, koska ei mistään parhaimmasta päästä se maku ollut. Tällä kertaa pakotin sitten juomaan itseni sitä ja lopputulokseksi siitä tuli se, että nyt juon melkeimpä päivittäin matea ja en voisi kuvitellakkaan mitään parempaa kuin puistossa istuskelu ja maten juonti.

Mate, mun uusi rakkaus <3
Lauantaina tavattiin parin vaihtarin ja vapaaehtoisen kanssa ja istuttiin alas juomaan matea ja juttelemaan. Myöhemmin lähdettiin kiertelemään yhtä puistoa/eläintarhaa. En oikein tiedä millä nimellä kutsua sitä, mutta siis aivan uskomaton paikka. Eläimiä löytyy sekä vapaana luonnosta että myös aitauksista ja häkeistä. Vihreyttä riittää jokaseen silmäkulmaan ja auringonlaskun aikaan tämä kaikki näyttää vielä tuplasti paremmalta.


😍

Nämä on näitä edustuskuvia
Kaksi kertaa ehdittiin myös host-perheen kanssa käydä Brasilian puolella. Ensimmäisellä kerralla vain tankattiin auto ja käytiin ruokakaupassa. Varsinkin täällä Melossa on aika yleistä, että pari kertaa kuukaudessa käydään Brasilian puolella, koska sillä puolella rajaa bensa ja ruoka on halvempaa. Toisella kerralla, sunnuntaina tarkemmin, käytiin syömässä lounasta siellä. Mulla olisi pitänyt olla sunnuntaina futisturnaus, mutta se jouduttiin perumaan, koska sää täällä oli aivan kamala. Voitte päätellä siitä millainen keli täällä oli, että nyt maanantaina joen vedenpinta oli noussut 5 metriä ja peittänyt koko futiskentän vedellä.


Iltaisin pelailtiin aina korttipelejä ja katottiin elokuvia. Ja tietenkin syötiin. En ole varmaan vielä kertaakaan tänne hehkuttanut miten hyvää uruguaylainen ruoka on. Se on oikeasti taivas. Minut ollaan yleensä aina tunnettu todella nirsona ihmisenä ruokaa kohtaan, mutta täällä mulle on tullut nyt kuukauden aikana vain yksi ruoka mitä en ole voinut sietää. En ole kyllä ihan varma onko tämä hyvä asia, koska saatan hyvinkin tykätä ehkä vähän liiankin paljon täkäläisestä ruuasta.


Nyt palattiin kuitenkin takaisin koulunpenkille ja normaaliin arkirytmiin. Juhlimisen aihetta kuitenkin löytyy jo loppuviikosta sillä pääsen juhlimaan mun omia synttäreitä sekä mun host-äidin. Mukava viikonloppu tulossa!

- Lotta

2 kommenttia:

  1. Oho, onpas hassua toi henkilökortin mukana kuljettaminen! Ei olisi ikinä tullut mieleenkään - täällä Englannissa terveyskeskukseen rekisteröityessä multa vain vilkaisiin että mulla ON passi ja tiliote kädessä, mutta kumpaakaan ei vaivauduttu edes tsekkaamaan. :D

    Mille tuo mate maistuu? Tai millaista se siis on? :D Ja onpa jännä tuo Brasseissa käynti! Onko siellä miten erilaista?

    katiannamaailmalla.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä vähän itsekkin ihmettelin alussa. Täällä tarvitaan henkilökorttia melkeimpä kaikkialle. Nyt sitten on pitänyt alkaa muistaa kantaa passia mukana, tai ainakin kuvaa siitä, koska ei ikinä tiedä milloin sitä tulee tarvitsemaan.

      En siis itse alussa matesta tykännyt, mutta siihen makuun jotenkin tottuu ajan kuluessa. Sitä voisi verrata vaikka johonkin voimakkaaseen yrttiteehen, mutta sillä on niin omanalainen maku ettei sitä voi kauhean hyvin kuvailla. Ei pysty kuitenkaan sanomaan, että jos tykkää teestä niin tykkää myös matesta, koska vaikka ne muistuttaakin joiltakin osilta toisiaan ne on kaksi niin aivan erilaista asiaa.

      Ei olla vielä kauheasti siitä rajalta poikettu enemmän sisämaan suuntaan, mutta siis suurin syy Brasiliassa käyntiin on juuri se halpa ruoka ja bensa. Rajalta löytyy myös verovapaita kauppoja, joista hinnat löytyy USA:n dollareina.

      Kiva kuulla, että joku ex-vaihtarikin täällä mun blogissa vierailee. Pitääpä käydä sun au-paur vuotta seurailemassa!

      Poista